Blogi

8.6.2022 19.51

Vähimmäistietosisältö on lainsäätäjien lahja ”tieto-ohjautuvuudelle”

Kaksi sairaanhoitajaa kävelee sairaalan käytävällä.

Miksi on niin tärkeää, että hyvinvointialueet varmistavat tuottavansa vähimmäistietosisällön mukaista tietoa toiminnastaan? Miten estää pahamaineisen vähimmäistietohimmelin synty? 

Vähimmäistietosisältö (VTS) on se minimitason tieto, jonka avulla hyvinvointialueiden tulee raportoida toiminnastaan, jotta niitä voidaan vertailla keskenään. Mielestämme tämä on erinomaisesti muotoiltu edellytys. Koemme Loihteella, että vähimmäistietosisältö toimii samalla selkeänä ajurina laadukkaalle tieto-ohjautuvuuden kehittämiselle, sillä samaa vähimmäistietosisältöä pystyy hyödyntämään hyvinvointialueiden johtamistehtävien hoitamiseksi.

Mitä tieto-ohjautuvuuden kehittäminen sitten tarkoittaa? No sitä, että organisaatio pystyy seuraamaan kehittymistään kohti asetettuja tavoitteita ja jatkuvasti oppimaan, miten tavoitteisiin päästään mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. Vähimmäistietosisältö toimii tässä mahdollistajana siksi, että se antaa organisaatiolle tiedot, joiden avulla kehitystä pystyy seuraamaan.

On helppo ymmärtää, kuinka kansallisesti tärkeää on, että hyvinvointialueet varmistavat tuottavansa vähimmäistietosisällön mukaista tietoa toiminnassaan ja toiminastaan. Ilman yhdenmukaista vähimmäistietosisältöä hyvinvointialueiden vertailu olisi yhtä tuskastuttavan vaikeaa, kuin eri vakuutusyhtiöiden kotivakuutusten vertailu: vakuutukset yksinkertaisesti kattavat eri asioita ja vieläpä tilanneriippuvaisesti ja lisäksi eri vakuutuksissa kuvataan korvattavuus eri tavoin.

Estä vähimmäistietohimmelin synty

Tieto-ohjautuvuuden kehittäminen puolestaan auttaa ymmärtämään, miksi vähimmäistietosisältö on organisaation omasta näkökulmasta tärkeää. Jos organisaation oma raportointi perustuu eri tietoon kuin vähimmäistietosisältö, syntyy varjoraportointi, eli ikään kuin kaksoisraportointi: yhtäältä on raportointia operatiivista johtamista varten ja toisaalta raportointia viranomaisvaatimuksia varten. Tätä kutsumme vähimmäistietohimmeliksi.

Johdon ja koko organisaation sitouttaminen vähimmäistietohimmelin syntymisen estämiseksi kannattaa aloittaa heti. Kannattaa varmistaa heti kättelyssä, että myös ne mittarit ja tieto, joita organisaatio itse hyödyntää operatiivisessa johtamisessa, perustuvat VTS-dataan. Operatiivisessa johtamisessa kannattaa heti määritellä ja mitata, mitä pitää parantaa ja tehdä, jotta esimerkiksi vaaditut KUVA-mittarit paranevat. Tätä näkökulmaa kannattaa pikkuhiljaa jalkauttaa läpi koko organisaation. Näin tiedolla johtaminen perustuu yhteen tilannekuvaan ja myös mittareiden syy-seuraussuhteita voidaan ymmärtää paremmin.

Vähimmäistietohimmelin synnyn estämiseksi täytyy siis varmistaa, että hyvinvointialueen oma raportointi perustuu vähimmäistietosisältöön. Varmistaminen tapahtuu tunnistamalla ensin nykyisistä raporteista ja tietovarastoista ne tiedot, jotka ovat, tai joiden pitäisi olla VTS:n mukaista tietoa. Sen jälkeen edellä tunnistetut tiedot muutetaan niiden lähteillä siten, että raportteihin ja tietovarastoihin saadaan nimenomaan VTS:n mukaista tietoa. Käytännössä tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että hyvinvointialue ottaa käyttöönsä VTS:n mukaisen palveluiden luokittelun aiemmin käytössä olleen luokittelun rinnalle. Kun myös toiminta järjestetään VTS:n palveluiden luokittelun mukaan, saadaan tiedot sekä sisäistä parantamista että hyvinvointialueiden vertailua varten ilman ylimääräistä työpanosta.

 

 

Tämä blogiteksti on kirjoitettu yhteistyössä Loihde Analyticsin Lead Knowledge Management Advisor Kenneth Ståhlsin kanssa.



Kea Kangas-Lång

Kea on työskennellyt erilaisissa IT-arkkitehtuurirooleissa yli 15 vuotta sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Hänen intohimonaan on master datan kehittäminen liiketoiminnan tueksi ja edistämiseksi. Master datan ohella Kealla on vahva kokemus kokonaisarkkitehtuurien ja hankearkkitehtuurien kehittämisestä sekä tietosuojasta.

Katso profiilini

Pidätkö lukemastasi? Tilaa blogitekstimme meiliisi.